Opiskelija-elämää

Viime viikko oli viimeinen työviikkoni, ja tämän viikon olen viettänyt opiskelija-elämää. Sen verran on tosin työkavereita ollut ikävä, että keskiviikkona käväisin entisellä työpaikalla lounaalla.

Opiskelija-elämässäkin on silti puolensa. Eilen tulimme Nooran kanssa mökille, kun kummankaan ei tarvitse mennä töihin. Tenttiin lukeminenkin on paljon mukavampaa takkatulen ääressä. Lauantaina menen käymään SONK:n liittokokouksessa, niin kuin kaikki kunnon opiskelijat. Tosin olen siellä tällä kertaa kokouksen puheenjohtajan roolissa.

Tällä viikolla olen myös oppinut, mitä radiosta tulee keskellä päivää: Suomipop-äidit, tarinoita lapsista ja arjesta. Tämä on siis se kohderyhmä, jonka oletetaan olevan päivisin radion ääressä.

Sushia

Sunnuntaina olemme yhä Tampereella. Teimme Hannun kanssa ison kasan sushia ja herkuttelimme.

Mort

Kävimme eilen Tampereella Tukkateatterissa kokemassa huikean teatterielämyksen. Huikea elämys Tukkateatteri oli viimeksikin, mutta taas se onnistui ylittämään itsensä. Näytelmä oli Terry Pratchettin Mort, jonka on ohjannut Janne Hannula.

Mort etsii epätoivoisesti töitä, kunnes Kuolema pestaa hänet oppipojakseen. Mort tutustuu mm. uuteen työhönsä, prinsessaan, velhoon ja Kuoleman adoptiotyttäreen. Kuolema puolestaan etsii masentuneena elämänsä tarkoitusta ja uusia töitä. Tässä teatterissa sai nauraa, ja paljon.

Matti Rintala näytteli Kuoleman roolin upeasti. Voimiensa tunnossa oleva Kuolema oli juuri sellainen, kuin kuoleman voisi kuvitellakin olevan. Masentunut Kuolema puolestaan näytti jopa maskin takaa todellakin masentuneelta ja hukassa olevalta. Juhliva Kuolema oli todella hauska. Muutkin näyttelijät onnistuvat upeasti.

Jos menette Tampereelle, menkää Tukkateatteriin. Oikeastaan sitä varten kannattaa tulla ihan varta vasten Tampereelle.

Up

Kävimme Jaakon kanssa katsomassa elokuvan Up- kohti korkeuksia. Vaikka kyseessä oli lasten elokuva (kielletty alle 7-vuotiailta), me aikuisetkin pidimme siitä. Alussa käsiteltiin sellaisiakin asioita, jotka voivat lapsille olla jopa liiankin vaikeita, kuten lapsettomuutta ja puolison kuolemaa.

Heti surullisten asioiden jälkeen alkoi kuitenkin seikkailu. Kun mukana on ilmapallojen varassa lentävä talo, puhuvia koiria ja hömelö harvinainen lintu, ei seikkailu voi olla muuta kuin vauhdikas ja hauska.

Messuilla ja mökillä

Perjantaina nautin kirjamessujen tunnelmasta. Pääosan ajasta vietin Ilkka Taipaleen pöydän takana, mutta ehdin myös kierrellä ja katsella, ja tarttuipa jokunen kirjakin mukaan, vaikka olin vakaasti päättänyt olla hankkimatta kirjoja tällä kertaa. Nämä ovat ainoat messut joilla ikinä käyn, ja näillä messuilla törmään joka kerta tuttuihin. Mukavaa.

Lauantaina lähdimme pienten vastoinkäymisten jälkeen mökille. Kiitokset Mikalle ja Marjalle, että tulitte akkukaapelien kanssa hätiin… Olin aikonut olla ahkera ja haravoida, mutta lähdön viivytys ja yht´äkkinen laiskuus saivat minut päättämään, että oikeastaan onkin parempi haravoida keväällä. Sen sijaan vain nautin hyvästä seurasta, ruoasta, takkatulesta ja saunomisesta.

Mökillä vuodenajat huomaa paremmin kuin kaupungissa. Syksyn pimeys ja kylmyys ovat todellakin täällä. Kuvassa syömme Susun kanssa lounasta lämpimissä tunnelmissa.

Flamingo

Käväisimme viime viikonloppuna katsastamassa Flamingon kylpylän. Alle 20 vuotiailta kielletty puoli oli käymisen arvoinen. Piparmintun ja samppanjan tuoksuiset höyrysaunat, kuusenhavusauna ja biosauna olivat kaikista kuudesta saunasta rentouttavimmat. Kun lisäksi vielä köllötimme kuumavesialtaassa, oli lauantain rentoutuminen taattu.

Toki kävimme myös lasten puolen vesiliukumäissä, ja hauskojahan nekin olivat. Samanlaisesta rentoutumisesta ei tosin voi puhua, kun odottaa vuoroaan liukumäkeen ja neljä alle kouluikäistä lasta kiilaa kiljuen ohi. Ei siinä tilanteessa viitsi edes sanoa mitään, kun on kuitenkin vähän sellainen olo, että täällä on lapsilla "kotikenttäetu".

Sisko-päivä

Meillä oli eilen siskon kanssa aivan erinomainen sisko-päivä. Kävimme Ateneumin Picasso-näyttelyssä, syömässä ja sirkuksessa.

Picasso-näyttelyssä oli erinomaisella tavalla kuvattu Picasson erilaisia kausia. Me molemmat pidimme eniten surrealistisesta kaudesta. Naisen muotokuvan äärellä pohdimme, onko joku todella istunut taiteilijalle mallina, vai onko tuo uskomaton maalaus syntynyt kokonaan hänen omasta päästään. Myöhemmin päädyimme siihen, että jonkun on täytynyt istua mallina, sillä monilla muotokuvilla oli nimi, josta mallin nimi kävi ilmi. On siinä mahtanut malli hämmästyä, kun on lopulta nähnyt kuvansa.

Sirkus oli myös viihdyttävä. Trapetsitaiteilijoiden kohdalla olemme aina huolissamme, ja nytkin teki mieli huutaa, että tulkaa nyt herran jestas alas sieltä ennen kuin sattuu jotain! Mitään ei kuitenkaan sattunut. Myös kiinalaisten lautastenheittelijöiden esiintyessä haukoimme henkeämme. Eihän tuollainen voi olla edes mahdollista! Suosittelen jokaiselle hetkittäistä heittäytymistä lapseksi, ja sitten vaan sirkukseen hämmästelemään ja nauttimaan uskomattomista esityksistä ja ennen kaikkea tunnelmasta.

Kaasona

Olin lauantaina elämäni ensimmäistä kertaa häissä kaasona. Nämä häät jännittivät enemmän kuin omat hääni. Ehkä se johtuu siitä, että tällä kertaa juonsin juhlia yhdessä toisen kaason kanssa. Omissa häissä ei tarvinnut pohtia, sujuuko ohjelma suunnitelmien mukaan tai miten vieraat reagoivat leikkeihin tai sulhasen ryöstöön ja morsiamen tehtävään.

Kaikki sujui kuitenkin täydellisesti. Morsian oli tavattoman kaunis, tunnelma oli lämmin ja ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Ohjelmakin sujui omasta mielestäni hyvin ja porukka oli mukana. Maija ja Jari ovat kuin toisilleen tehdyt, joten siinäkin mielessä häät olivat kuin piste lauseeseen. Vielä kerran paljon onnea!

Kuvassa morsian ja kaaso.